Halikonlahden lintupolku

Lintupolun on laatinut Seppo Sällylä Salon kaupungin ympäristösuojelutoimistolle. Lintupolku on osa EU-rahoitteista Life Natura -hanketta.

1. Halikonlahden luontoalue koostuu monenlaisista kosteikoista. Paikka on jo 1800 luvulla ollut tunnettu lintupaikka; tosin vanhoina aikoina lintuja hyödynnettiin enemmän metsästettävinä riistalintuina.
Uskelan- eli Salonjoen ja Halikonjoen muodostamat suistot ovat tärkeitä lintualueita. Viurilanlahti on arvokas ja suojeltu lintuvesi. Suistomaisemaa muokattiin 1960 luvun alkupuolella, kun Salon jätevedenpuhdistusaltaat rakennettiin.
Halikonlahden luontopolku kiertää nämä vanhat vesialtaat. Reitti kulkee poluilla ja teillä. Lintupolun varrella on kahdeksan rastitaulua ja kaksi lintutornia. Reitti on lisäksi merkitty tolpilla, joissa on kyhmyjoutsenlogo.
Pituus on runsaat kolme kilometriä. Reittinä on käytetty vanhoja väyliä ja altaiden suljetuille kannaksille ei pidä mennä, koska ne on rauhoitettu lintujen pesinnälle.
Lintupolku alkaa tästä vanhan Timalitornin puomilta ja myös päättyy tähän. Reitin tieosuuksilla tulee varoa liikennettä. Suistoalue on myös onkijoiden suosiossa ja paikalla järjestetään mm. onkikilpailuja. Alueen toinen luontopolku, Vuohensaaren luontopolku, kulkee lähisaaren vanhassa metsässä. Vuohensaareen vie pengertie ja luontopolku alkaa vanhan tähystyslavan luota infotaululta.

2. Halikonlahti-Viurilanlahti
Vesialuetta, joka alkaa Kemiönsaaren pohjoispäästä kutsutaan kokonaisuutena Halikonlahdeksi.
Viurilanlahti ja Vartsalan jokiniemi ovat sen linnustollisesti tärkeimmät osat. Vaikka alueen biotooppi on merenlahti, veden sameus ja suolattomuus aiheuttavat varsinaisten merilintujen mm. merilokki, merihanhi, isokoskelo, karikukko, riskilä puuttumisen.
Näiden lajien ravintona on pääosin kirkkaissa ja suolaisissa vesissä viihtyvät kalat, kasvit ja äyriäiset. Rantojen laajat ruoikot ja vesijättömaat luovat sen sijaan sopivan pesintäympäristön usealle naurulokkiyhdyskunnalle sekä monille vesilintu- ja kahlaajalajille. Halikonlahdella sekä ympäröivissä pelto- ja metsävyöhykkeissä pesii noin 110 eri lintulajia: vesilintulajeja 13, ranta- ja pensaikkolajeja noin 30, metsälajeja noin 40 sekä pelto- ja kulttuurialuelajeja noin 30. Talvisin lajilukumäärä on noin 30. kaikkiaan alueella on havaittu 260 eri lintulajia. Salon vaakunalintu kyhmyjoutsen, pesi alueella ensimmäisen kerran vuonna 1985, jolloin kolme poikasta varttui lentokykyisiksi.
Viurilanlahti on luokiteltu Valtioneuvoston vuonna 1982 hyväksytyssä valtakunnallisessa lintujensuojeluohjelmassa kansainvälisen tason suojelukohteeksi.

3. Lintupolku poikkeaa tässä uudelle isolle lintutornille. Vuonna 2002 valmistuneen tornin rakensi Lounais-Suomen ympäristökeskus. Lintutorni soveltuu hyvin muuton tarkkailuun ja ornitologipiireissä tornin käyttönimi onkin staijitorni. Staijaaminen tarkoittaa lintumuuton seuraamista. Tornin tolpat ovat tukevaa suomalaista mäntyä, mutta muut puurakenteet on valmistettu erittäin säänkestävästä siperialaisesta lehtikuusesta.
Isosta tornista hallitsee hyvin ympäristön. Varsinkin kaukoputken käyttäjä tavoittaa vaivattomasti Viurilanlahden, lähipeltojen ja vesialtaiden linnut. Tornista on helppo havaita mm. muuttavat petolinnut, pelloilla ruokailevat kahlaajat, kyyhkyt ja hanhet sekä altaissa ruokailevat vesilinnut. Ympäröivien koivujen latvoja on tarkoituksella tasoitettu, jotta näköala olisi mahdollisimman esteetön.
Torni on tarkoitettu kaikkien luonnonystävien käyttöön. Tornissa istuksivat usein myös lepäilevät linnut, kuten lokit, varikset ja harmaahaikarat. Tämä näkyy kalkittuina läikkinä tornin yläosassa.

4. Isojen altaiden väliselle kannakselle voi kulkea tähän puolivälin aidalle asti. Pohjoispuolella on ns. kakkosallas ja eteläpuolella kolmosallas. kumpikin isoista vesialtaista on vesilintujen suosiossa. Kolmosaltaan ruovikossa pesivät naurulokit, kerttuset, pajusirkut ja timalit. Ruovikosta voi pesimäaikaan kuulua myös luhtakanan erikoista soidinääntä ja kaulushaikaran kuulua puhaltelua. Naurulokkiyhdyskunta on pienentynyt parhaista päivistään huomattavasti. 1970 luvun alussa naurulokkien parimäärä oli noin 2 000. Muuttoaikana huhtikuussa voi naurulokkeja summata altailta jopa 7 000 yksilöä.
Sievä pikkulokki ei pesi alueella, mutta parhaimmillaan niitä voi altaille päämuuttoaikaan toukokuun alkupuolella kertyä jopa 900. Muuttavat kalalokit ruokailevat ja lepäilevät pelloilla satapäisinä parvina. Salon vaakunalintu kyhmyjoutsen pesii sekä ruovikossa että altaiden kannaksilla. parhaimmillaan pesiä on ollut kymmenen yhtä aikaa ja koiraiden reviiritaistelut ovat välillä rajuja. Muuttoaikoina harmaahaikaroita voi kahlailla ruovikoiden reunoilla jopa useita kymmeniä yksilöitä.
Lintupolku tekee tässä täyskäännöksen ja palaa välikannasta pitkin lietealtaiden suuntaan.

5. Lintupolku kulkee tässä puhdistamon huoltotietä pitkin, joten varokaa työkoneita ja kuorma-autoja. Tien varrella on useita ihmisen luomia hyviä lintupaikkoja, lietealtaita. Osa on jo umpeenkasvaneita mutta käytössä olevissa lietealtaissa viihtyvät kahlaajat, kuten viklot ja sirrit. Pienten lietealtaiden vesilammikoissa voi nähdä myös vesilintuja ruokailemassa. Talvisin lietealtaita hyödyntävät varikset, naakat ja harakat.
Eri kahlaajalajeja on Halikonlahdella vuosien mittaan havaittu peräti lähes 40. Suurin osa harvinaisista kahlaajista on löydetty näistä vanhoista viemärilietealtaista. Alueen kahlaajaharvinaisuuksiin kuuluvia ovat mm. kahlaajapääsky, arokahlaajapääsky, palsa- eli alaskansirri, mustajalkatylli, avosetti ja lampiviklo.
Sirrien syysmuutto alkaa jo keskikesällä, jolloin arktisia sirrejä voi olla useita lajeja yhtä aikaa nähtävillä. Valtaosa sirreistä ei pesi Suomessa, vaan ne ovat syysmuutolla tulossa Jäämeren rannoilta. Siperialaisia läpimuuttajia ovat sirreistä suo-, pikku-, kuovi-, pulmus- ja isosirri.
Vikloista Halikonlahdella pesii punajalkaviklo ja rantasipi, muita tavataan muuttoaikoina. Musta- ja metsävikloja on syysmuutolla jo kesäkuun alussa. Liroja voi altailla kahlailla suurissa parvissa sekä kevät- että syysmuutolla. Juhlapukuisten suokukkojen turnajaisia on mahdollista nähdä lietealtailla parhaaseen kevätmuuttoaikaan. Syksyllä suokukkoja on parhaimmillaan laskettu yöpymisparvesta noin 3 000 yhtä aikaa.

6. Kuutosrastille tullaan polkua pitkin seljapensaiden välistä ja Halikonlahden viimeisen linjataulun alta. Vieressä on ykkösallas, jonka vanhalla keskiaidalla pesivät naurulokit. kapeassa vanhassa vesialtaassa ui usein tukkasotkia, lapasorsia, haapanoita, taveja ja sinisorsia. Ennen harvinainen harmaasorsa on yleistynyt ja sen tapaa usein tästä altaasta. Harmaasorsia voi nähdä yhtä aikaa useita pariskuntia ja laji pesii alueella.
Kakkosaltaan puolelta voi tähän näkyä muuttoaikana sieviä mustakurkku-uikkuja. Altaiden penkoilla ja heinikkoniityillä näkee pesimäaikaan kauniita keltavästäräkkejä. Laji kuuluu Suomen kymmenen yleisimmän lintulajin joukkoon, mutta sen tavoittaa yleensä vain kosteikoilta. Puhdistamon tien toisella puolella on lintuharrastajien suosima parkkipaikka. Paikalla on metallinen havaintolaatikko, jonka vihkoon voi kirjoittaa tuoreet lintuhavainnot omalta retkeltä. Lintutiedot kulkeutuvat vihkosta Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen arkistoihin ja harrastajien vihkosta vastaa Salon Seudun luonnonsuojeluyhdistys ry.
Luontopolku jatkuu tästä puhdistamon tietä pitkin kohti Vuohensaarentietä (eli Satamakatua). Tässä kohtaa pitää erityisesti varoa jätevedenpuhdistamon työkoneiden liikennettä. Altaiden reunat on säästetty lintujen käyttöön, joten penkoille ei ole tehty uusia polkuja.

7. Luontopolku poikkeaa tässä kohtaa jälleen kakkosaltaan ja ykkösaltaan äärelle. Altaiden linnut näkyvät aamuisin myötävalossa hyvin tältä rastilta. Läheinen puhdistamon vanha pumppukoppi on nykyään linnunruokavarastona ja siitä huolletaan Vuohensaaren suurta lintujen talviruokintapaikkaa. Ruokinnasta vastaa Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys ry. Viereisellä niityllä viihtyvät pensastaskut, niittykirviset, pensassirkkalinnut, keltavästäräkit ja taivaanvuohet. kakkosaltaalla voi loppukesällä ja syksyllä nähdä satapäisiä kanadanhanhiparvia. Telkkiä ja uiveloita näkee isokoskeloiden ohella altaassa sukeltelemassa jo varhain keväällä. Uivelot muuttavat lappiin pesimään. Kahlaajista rantasipi on hyvin yleinen Halikonlahdella ja sen voi nähdä pyrstöään keikuttamassa altaiden reunoilla.
Viereinen parkkipaikka ja roskis ovat nimenomaan alueen retkeilijöitä varten. Polku jatkaa tästä Vuohensaarentien vieressä kulkevalle kevyen liikenteen väylälle.

8. Lintupolku kulkee väylää pitkin läpi metsikön ja siirtyy kolmosaltaan rannalle. Vesilinnut ja haikarat ovat tästä helposti nähtävillä. Linnut ovat usein melko lähellä, joten kannattaa liikkua rauhallisesti, jotta ne eivät pelästy. Sorsa- ja telkkäpoikueita näkyy jo keväällä. Läheisestä pikku metsiköstä kuuluu keväisin lintujen laulu. Lepikossa ja koivikossa pesii runsaasti pikkulintuja. Yleisinä pesivät peipot, pajulinnut, räkättirastaat, kottaraiset, kirjo- ja harmaasiepot. Voit kuulla myös kultarinnan, punavarpusen, satakielen, mustapää- ja lehtokerttusen laulua. Alue on myös vähälukuisen pikkutikan pesimäseutua.
Altaan ruovikossa pesivät mm. ruoko- ja rytikerttuset sekä eksoottisen näköiset viiksitimalit. Talviaikaan altaiden reunapuissa päivystää usein lapinharakka eli isolepinkäinen. Polku kulkee tästä tietä pitkin suoraan lähtöpaikkaan. Taustalla virtaa Salonjoki. Joen ja tien välissä on lumenkaatopaikka. Sulan maan aikaan lumenkaatopaikan maastossa liikkuu kiuruja, kirvisiä, kivitaskuja ja västäräkkejä.